Barry Levinson ohjasi uransa parhaan elokuvan, purevan satiirin Wag the Dog 1997 presidentti Clintonin seksiskandaalin jälkimainingeissa. Elokuvassa PR-velho Conrad Brean (Robert De Niro) ja Hollywood-tuottaja Stanley Motts (Dustin Hoffman) punovat julkisuuskuvaa uusiksi hyvin samanlaisen skandaalin peittelemiseksi.
Katsoin elokuvan uudestaan siksi, että keskeisessä uutissumutusroolissa näyttäytyy uutiskuvitteellinen aseellinen konflikti Albaniassa, jossa minulla oli hiljattain suuri ilo vierailla. Tekaistussa uutiskuvassa albanialainen pakolaistyttönen pakenee hädissään terroristien tulitusta kissa sylissään. Mitähän ovat mahtaneet albaanit tykätä tästä saamastaan roolista tuolloin vastikään kommunismin ikeen alta vapautuneessa maassa.
De Niro tekee vakuuttavan vahvaa työtä julkisuuskuvaa junailevana konsulttina, jolla on tulenaran ja salaisen tehtävänsä myötä verraten vapaat kädet ja pääsy mihin tahansa valkoisen talon suoria lehdistötilaisuuksia myöten. Kaikki tietysti tiukasti kulissien takana. Sekä De Niro että Hoffman pääsevät esittelemään mielin määrin tuttuja maneerejaan koko rahan ja naftisti puolitoistatuntisen elokuvan keston ajan. Ei siinä mitään, onhan ne ihan kivoja, mutta isot tähdet ovat aina vaan isoja tähtiä isoine egoineen, mikä väkisinkin paistaa rooleista läpi.
Tv-näyttelijä Anne Heche tekee ihan kivan roolin arkuudessaan päättäväisenä pr-puuhaajana. William H. Macy on aina oma vitun ärsyttävä itsensä, tällä kertaa paskantärkeänä CIA-agenttina. Loppupuolella Woody Harrelsonille on varattu aivan nappiinsa sopiva rooli kovia kokeneena nutcasena, jolta alkavat lääkkeet käydä uhkaavasti vähiin… Hulluhuumori viehättää aina.
Oikeasti Albaniassa leffassa ei käydä vilauksen vertaa, vaan kaikki on rakennettu studiossa arkistolavasteista. Itseäni vaan riemastutti, kun näin elokuvasta osan toissaviikolla bosnialaiselta elokuvakanavalta Banja Lukassa junaa odottaessa persläpibaarissa keskellä ei mitään. Piti katsoa uudestaan, kun Albania-teema sattui niin sopimaan hetkeen.
(Arvio on julkaistu alunperin last.fm:ssa 31.5.2007)
****
Avainsanat: Barry Levinson, draama, Dustin Hoffman, poliittinen satiiri, Robert de Niro
